Euroalueen toipuminen on alkanut
Euroalueen talous kääntyi viime vuonna maltilliseen kasvuun. Talouselämän luottamus on vakiintunut tasolle joka ennakoi jatkuvaa runsaan prosenttiyksikön kasvua. Viime vuosien pettymysten jälkeen esiintyy runsaasti epäilyjä siitä voiko todellakin käänne olla kestävä.
Edellytykset ovat kuitenkin nyt hyvin paikallaan sille, että euroalue lähivuosina voisi toipua taantumasta.
Kasvu alkanut kriisimaissakin
Huominonarvoista on etenkin käänne kriisimaissa. Talouselämän luottamusluvut kuvaavat hyin tätä. Saksan näkymät ovat kaikkein aurinkoisemmat, mutta Espanjassa luottamus on lähes yhtä korkea. Kriisimaista vain Italiassa luottamus on hivenen alle euroalueen keskiarvon.
Tämä ei toki tarkoita, että kriisimaissa ongelmat olisivat ohi. Luottamusluvut vain kertovat siitä, että syvästä kuopasta ollaan nousemassa kohtuullista vauhtia.
Uhkakuvat liioiteltuja
Syytä epäillä orastavan toipumisen kestävyyttä riittää. Velkakriisin pelätään uudelleen nostavan päätään. Julkisia alijäämiä pitää vielä supistaa ja se jarruttaa kasvua. Euromaiden kilpailukykyyn ei uskota. Deflaatiopeikko, Ukraina ja ikääntyvä väestö täydentävät synkkää kuvaa.
Uhkakuvat tuskin kuitenkaan estävät lähivuosien kasvua. Ikääntyvä väestö on esimerkiksi merkittävä tekijä pitkällä tähtäimellä, mutta korkean työttömyyden johdosta työvoiman saanti ei ole lähivuosina ongelma. Kaupankäynti Venäjän kanssa on vain runsaan prosenttiyksikön koko euroalueen taloudesta, joten sen täydellinen tyrehtyminenkään ei aiheuttaisi enemmän kun tilapäisen häiriön.
Euroalue ylijäämäinen
Kasvulle antaa tilaa se, että talous on kokonaisuudessaan ylijäämäinen. Viime vuosien vyönkiristysten seurauksena euroalueen vaihtotaseylijäämä on paisunut 2,5 prosenttiin BKT:sta.
Kilpailukyvyn heikkous ei siten näytä olevan keskeinen ongelma. Vientitulot ylittävät tuontimenot. Euroalueella on siten varaa kasvattaa kotimaista kysyntää, vaikka vienti ei kasvaisikaan.
Etenkin saksalaisilla on varaa kuluttaa enemmän, ja orastavia merkkejä tästä onkin. Saksassa asuntojen hinnat ovat kääntyneet nousuun. Kireiden työmarkkinoiden myötä palkkojen nousupaineet ovat kasvaneet, mikä tukee kulutuksen nousua.
Kriisimaiden yhteenlasketut vaihtotaseet kääntyivät myös viime vuonna ylijäämäisiksi. Kriisimaat eivät siten enää velkaannu, vaan nettomääräisesti ovat alkaneet maksaa velkojaan takaisin. Julkinen sektori on kriisimaissa yhä alijäämäinen, mutta yksityisen sektorin rahoitusylijäämä on tätä alijäämää suurempi.
Sitä myötä kun vientitulot kasvavat on kriisimailla varaa kasvattaa kulutustaan. Rohkaisevaa onkin, että kaikissa kriisimaissa vientitulot ovat kääntyneet kasvuun. Tukea viennille on antanut mm kilpailukykyä parantaneet palkkojen leikkaukset.
Deflaatioriski ja luottolama hellittävät
Inflaation hidastuminen uusiin pohjalukemiin on ruokkinut huolia deflaatiokierteestä. Talouden sisäisistä deflaatiopaineista parhaiten kertova pohjainflaatio, josta on puhdistettu ruoan ja energian hintojen vaihtelun vaikutus, on kuitenkin vakiintunut prosentin tuntumaan. Öljyn hinnan laskusta johtunut inflaation hidastuminen on pelkästään positiivinen uutinen: Se kasvattaa ostovoimaa
Positiivista on myös, että Euroopan keskuspankki on reagoinut alhaiseen inflaation päättämällä keventää rahapolitiikka. Viime vuonna rahapolitiikka kiristyi, kun EKP:n talvella 2011–2012 antamia tukilainoja maksettiin takaisin. Euron vahvistuminen on kääntynyt heikentymiseksi, ja korot ovat laskeneet.
EKP:n kyselyn mukaan pankit ovat yhä selvemmin alkaneet höllentämään luottohanojaan, ja näkevät luottojen kysynnän vakiintuvan. Tämän voidaan odottaa heijastuvan tulevan vuoden aikana luottojen kasvussa ja investoinneissa.
Euron heikentymisen myötä on yhä vähemmän syytä huoleen siitä, että kansainvälinen kilpailukyky olisi rajoite talouskasvulle. Euro on heikentynyt takaisin viime kesän tasolle, mikä tukee viennin kasvunäkymiä.
Korkojen laskun ja euron heikkenemisen vaikuttaessa talouteen merkittävällä viiveellä on syytä odottaa, että euroalueen orastava toipuminen pikemmin vahvistuu kun kuihtuu kokoon.
ROGER WESSMAN
Tämä juttu on julkaistu Osakesäästäjien Keskusliiton Viisas Raha -lehdessä. Kymmenen kertaa vuodessa ilmestyvän sijoitusalan aikakauslehden saat liittymällä Osakesäästäjien jäseneksi tämän linkin kautta.
Hieno suoritus. Tarkoitushakuisesti suodatettua tietoa ja sopivasti valittuja tilastoja. Potemkin olisi ylpeä. Tai tässä tapauksessa sopivammin Goebbels.
Miten olisi samat tilastot ilman Saksaa, jonka rautasaa.. vikkelät kädet ovat käyneet jokaisen euromaan säästöpossulla, mukaanluettuna koilinen periferia.
Ilmoita asiaton viesti
Jaa että ”kokenut ekonomisti” … yksi niistä ”asiantuntijoista”, joita ”kykypuolue” käyttää ”visioinnissaan”? – Unohdin hetkeksi ”sivistyksen”, pyydän ”anteeksi” :o)
Ilmoita asiaton viesti
Tähän voisi todeta Kataisen sanoin, että ei koske suomea!
Ilmoita asiaton viesti
Kehoitan kaikkia lukemaan Matiaksen blogiin sisältyvän ”Euroopan parhaat reseptit”. Oma käsitykseni vahvistui entisestään siitä, että rakenteelllinen kilpailukyky on kaiken perusta. Hyviä esimerkkejä kosolti (mm. Tanska, Espanja, Baltian maita….). Tie Suomelle on tuskainen, mutta tuska on kyllä synnytetty ihan omin päin. Kiitokset vielä Matiakselle.
http://matias.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174220-euro…
Ilmoita asiaton viesti
”Tie Suomelle on tuskainen, mutta tuska on kyllä synnytetty ihan omin päin.”
Meinaatko että nämä samat poliitikot ja puolueet jotka ovat ongelman rakentaneeet osaavat myös korjata tämän? Ainakaan hallitukselta ei ole näkynyt mitään toimenpiteitä rakenteellisten ongelmien korjaamiseksi, päinvastoin. Euroero ja oma valuutta sekä keskuspankki ei korjaa rakenteellisia ongelmia, mutta se antaa aikaa ja mahdollisuuden näiden ongelmien korjaamiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Poliitikot näyttävät vaihtuvan kiihtyvällä vauhdilla (hallitus on hyvänä esimerkkinä). Ihmisistä muutokset ovat kiinni. En ole havainnut johtavien vientyritysten kaipailevan markan perään. Liiketoimintasuunnitelmia ja toteuksien käynnistyksiä, sisältäen tuotekehityksen, prosessien ja organisaatioiden kehittämisen sekä muutoksiin tarvittavat investoinnit/teknologiahankinnat; on kyllä tehty ja tehdään. Aikajänne on 5…15 vuotta. Mitä tarvitaan lisää on luottamus poliittisiin päätöksiin ja päätksentekijöihin.
Ilmoita asiaton viesti
Keiden kanssa pitäisi kilpailla?
Ilmoita asiaton viesti
Ei pidä vaan on pakko – yrityksien henkilökuntineen. Yritysverkostojen. Palveluntuottajien (julkinen, yksityinen). Seutukuntien. Oppimisympäristöjen (esim. yliopistot)….Riittääkö vai haluatko lisää..
Ilmoita asiaton viesti
Pakko ei ole kuin kuolla, suuri osa suomalaisista yrityksistä on lopettanut kilpailemisen Suomessa ja siirtänyt yritystoimintaansa ulkomaille, myyty ulkomaiselle toimijalle (ei maksa veroja Suomeen), tehnyt konkurssin tai lopettanut. Kasvavista työttömyysluvuista näet tuloksen mitä nykyisellä talouspolitiikalla on aikaansaatu. Tyhjänpäiväisellä höpinällä positiivisuudesta ei saada aikaan yhtäkään työpaikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä häviäjiä riittää!
Ilmoita asiaton viesti
Se on yksi kehityksen ehdoista. Mikä ei tapa se vahvistaa….tämä koskee erityisesti kriisimaita.
Ilmoita asiaton viesti
Ei pidä paikkaansa. Yhteistyöllä päästäisiin paljon pidemmälle. Jo kaksi ihmistä yhdessä voi keksiä sellaista jota kumpikaan ei olisi erikseen voinut kuvitellakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen 100 % samaa mieltä. Parhaat kehitysideat syntyvät yhteistyössä ja organisaatioissa on valtavasti potentiaalia. Tästä minulla on runsaasti kokemusta. Yhden ihmisen yritys on vaikein taitolaji. Jo ottamalla asiakas mukaan kehitykseen päästään pitkälle. Kilpailu on kilpailua mm. asiakkaan tyytyväisyydestä. Ja sehän toteutuu vasta kaupan jälkeen (joskus pysyvyyden voittaminen kestää vuoden (esim. uusi viinilaatu), joskus 10 vuotta (esim. paperikone). Taidamme olla samaa mieltä skål!
Ilmoita asiaton viesti
Kilpailu on resurssien tuhlausta.
Ilmoita asiaton viesti
Yhteistyö on resurssien säästämistä ja optimointia…
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, siihen pitäisi pyrkiä globaalisesti.
Mitä jos vaihdettaisiin se kilpailukykyhokema yhteistoimintakyvyksi?
Ilmoita asiaton viesti
Sovitaanpa että voititte tämän kilpailun ilmaisusta. Onnittelen.
Ilmoita asiaton viesti
En minä kilpaile vaan keskustelen. Se on yhteistoiminnan olennainen keino.
Ilmoita asiaton viesti
Okay, tunnustan. Sain sinut kilpailemaan kanssani, että saamme nostettua tämän mainion Wessmanin blogin ykköseksi. Nyt se on. Huomenna jatketaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen tainnut toimia hiivana aika monelle blogille. Toivottovasti joku lukee kommentitkin.
Ilmoita asiaton viesti
tupla, mutta aion kyllä lukea ainakin kerran uudestaan..
Ilmoita asiaton viesti
Mitään kestävää kasvua ei voi olla olemassa.
Ei sitäkään vielä tiedetä miten paljon miinusta pakotteet aiheuttavat.
Ilmoita asiaton viesti
Hämmästyttää, että pidetäänkö meitä ihmisiä tyhminä? Kirjoittajan luulisi kirjoittavan faktaa mutta hän ei sellaista kirjoita.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseessä oli enempikin luottamusindikaattorit, jotka virivät optimismia. Viime torstaina tosin julkistettiin uusi luottamusluku, jonka odotettiin olevan -9, mutta lukemasta jäätiin, ja saatiin tulokseksi -10.
Ilmoita asiaton viesti
Tältä tuntui 2½ vuotta sitten. Oma uskoni on viime aikoina (erityisesti Ukraina/Venäjä-kriisin myötä) Euroalueeseen vahvistunut. Suomella alkaa olla todella kiire.
”Rakenteet natisevat – kestääkö Eurokonserni ?
1.1.2012 23:03 Seppo Turunen 1 kommentti
Lomautus ja konkurssiaalto Suomessa ovat voimistumassa, joskin selvästi maltillisempana kuin vielä alkusyksystä näytti. Yritysverkostoille on jäänyt aikaa valmistella sopeutumista, kohdentaa markkinointia ja jopa muutamilla aloilla palauttaa tuotantoa Kiinasta takaisin Suomeen.
Toivottavasti Kreikka on herättänyt itsensä lisäksi muitakin kansakuntia älyämään, mihin maa ajautuu kun elinkeinorakenteiden kehittäminen unohdetaan ja julkisen talouden ylläpito saa ylivallan. Kreikkaan tuotiin viime vuosina lähes nelinkertainen määrä tavaraa EU:n ulkopuolelta vientiin verrattuna ja EU:n sisälläkin suhde on tuonnin hyväksi noin tuplat. Tähän kehitykseen olisi EU:n pitänyt puuttua 5…10 vuotta sitten ja vahtia mihin mm. tuki eurot käytetään. Italialla ja Espanjalla kauppataseet ovat oleellisesti paremmalla tolalla ja erityisesti EU:n sisällä lähes tasapainossa. Kokonaisuutena EU (27 maata) on varsin hyvin balanssissa EU:n ulkopuolelle viennin ollessa noin 1400 MRD ja tuonnin noin 1500 MRD. EU:n sisällä kauppa on ollut tasolla 2500 Miljardia Euroa. EU:n sisäinen kauppa on noin 60 % kokonaisuudesta eli varsin turvallisella tasolla. Mielestäni tämä parantaa sisäisiä rahoitusjärjestelyjä Euro-maiden sisällä. Ainakin minulta viimeaikaiset siirrot ja takaisinlainaukset saavat ymmärrystä.
Olen blokeissani ja kommenteissani viitannut useaan otteeseen voimakkaasti verkostoituneisiin yritysrakenteisiin, mikä on keskeinen osa koko EU-alueen vahvuutta ja kilpailukykyä. Jos näitä rakenteita edelleen vahvistetaan ja tuetaan poliittisilla päätöksillä, niin kyllä EU selviää. Mutta muodostuuko poliittiset paineet ja kansalaisnäkemykset siihen suuntaan, että myös yritykset muuttavat strategiaansa ja hakevat entistä herkemmin kumppaneita muualta kuin EU:n sisältä.
EU-maiden kansainvälisesti vahvoja osaamisalueita ovat koneenrakennus, kuljetusvälineteollisuus, logistiikka, sähkötekniset laitteet, rakennustuotteet sekä elintarviketuotanto ja kemian teollisuus. Unohtaa ei myöskään sovi uusiutuvan energian ja ympäristöteknologian osaamista. Vahvoja alueita tukee teollisuuden tapaan verkostoitunut tutkimus ja koulutus. Mielestäni suurimman potentiaalin EU:n näkökulmasta muodostavat lyhyemmällä tähtäimellä Venäjä ja pidemmällä aikavälillä Afrikka. Venäjällä tarvitaan valtavasti investointeja eri toimialoilla ja kun investointihyödykkeiden valmistukseen ei ole omaa osaamista – EU:n yritysverkostoilla on etulyöntiasema ja sitähän on toki jo hyödynnettykin.
Vuosi vaihtuu varsin oudossa tilassa sekä reaali-, että rahatalouden kannalta. Eurooppalaisten pankkien ottamat lainat yhteensä noin 500 miljardia odottavat ”yli yön” tileillä – kukaan ei oikein tiedä mitä varten? Reaalitaloudessa pyörät pyörivät vielä yllättävän hyvin, vaikka tilauskannat ovat lyhentyneet ja mm. rakentaminen kouristelee epävarmuudessa koko Euroopassa.
Mielestäni parin vuoden oppikoulun pitäisi nyt riittää ja suunnan muuttamiselle on kohtuulliset edellytykset. Taivas ei ole tippunut niskaan – EU:n elinkeinoelämän 4000 miljardin mylly jauhaa suurusta eri maiden keitoksiin ja omalta osaltaan Suomen noin 60 miljardin ratas on tiukasti edelleen osa isompaa myllyä – ”EU-konsernia”. Suomelle em. 60 miljardin ratas on aivan keskeinen vipuvarsi verovarojen keräämisen kannalta. On todella valitettavaa, että osaa muitten maiden myllyjen rattaista on jouduttu voitelemaan laittamalla verojen kautta kierrätettyä rahaa voiteluaineitten hankintaan. Ja lisää voiteluainetta tullaan varmasti tarvitsemaan. Mutta peliä globalisaation haasteita vastaan ei ole missään tapauksessa hävitty. Mielestäni Eurooppa on edelleen varsin terve ja riittävän omavarainen puolustaakseen asemaansa maailman johtavana talousalueena ja toivottavasti myös kestävän kehityksen edelläkävijänä. Muut sitä roolia eivät näytä ottavan.”
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoittaja perustelee hyvin näkemyksensä, esittää tilastoja asiansa tueksi ja näitä vasten avaa tien johtopäätöksille. Kommentoijat osoittavat äärimmäistä asiantuntijuutta mm. syyttämällä kokoomuslaisuudesta, valehtelusta ja kertoa ettei Suomen tilanne ainakaan parane ja kaikki tämä vain koska näkemys paranevasta taloudesta ei sovi heidän ideologiseen maailmankuvaansa. Mietinpä vain että on se järki siinäkin että oman aatesuunnan kannatus on riippuvainen siitä että menisi mahdollisimman huonosti? Nyt kun näyttää siltä että romahdusta ei tulekaan, niin näille tuomiopäivän julistajille tulee niin valtava henkinen hätä että se täytyy liennyttää vaikka syyttämällä täysin perusteetta valehtelusta, heti kun joku osoittaa että euroalue alkaa elpyä vähitellen.
Ilmoita asiaton viesti
”koska näkemys paranevasta taloudesta ei sovi heidän ideologiseen maailmankuvaansa.”
Ei mitään muuta kuin kerrot mistä syystä Suomen talous nyt lähtisi nousemaan eikä jatkaisi laskua? Katteettomia mielikuvia ei tarvitse esitellä, näitä ”syksyllä, keväällä talous nousee” esityksiä on kuultu jo monta vuotta.
Ilmoita asiaton viesti
Tutkijan taustallani ja metodologiaa opettaneena hieman epäilen mielipidemittausten ennustusarvoa.
On ongelmallista tehdä mielipiteistä johtopäätöksiä todellisesta kehityksestä, koska mielipiteissä faktat ja toiveet sekoittuvat. Datakin on järjestysasteikollista.
Jos pankinjohtaja tai joku kysyy ”mitenkäs teidän firmalla ensi vuosi menee”, niin tuskin kukaan yritysjohtaja vastaa, että ”päin persettä menee”.
Siinä menisi firman luottokelpoisuus.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos pankinjohtaja tai joku kysyy ”mitenkäs teidän firmalla ensi vuosi menee”, niin tuskin kukaan yritysjohtaja vastaa, että ”päin persettä menee”.”
Nyt kyllä pisteesi romahti nollaan jos aliarvioit noin tämän päivän pankinjohtajia ja yrittäjiä.
Mitenkähän lienee tuon taustasi syvyyden kanssa???
Ilmoita asiaton viesti
Tänään tulee tuplia ilman baarimikkoa..
Ilmoita asiaton viesti
Ensi viikon EU:n huippukokouksessa tehtäneen valintoja keskeisiin tehtäviin, jolla on vaikutusta euroalueen kehitykseen
http://www.european-council.europa.eu/special-meet…
Jyrki Katainen jatkanee komission varapuheenjohtajana
http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/katainen/…
20.08.2014 ennakoitiin tätä
http://www.europeanvoice.com/article/ex-prime-mini…
Ilmoita asiaton viesti
Sanon heti aluksi, että toivon eurooppalaisten selviävän. Kyse on hinnasta.
Lienee totta, että ”kyllä EU selviää” (mitä itse kukin selviämisellä tarkoittaakin) – siis joskus ja jollain vippaskonsteilla, ajan kanssa ja kun hinnalla ei ole väliä: ”€ is irreversible, at any cost, whatever it takes”.
Kuitenkin meille on moneen kertaan selitetty, että EU on primääristi rauhanunioni ja € on primääristi poliittinen väline. Miksi siis kaula on pantu silmukkaan?
Mutta se (EU:n selviäminen kriisistä joskus) ei anna vastausta sile, miksi se joutui tai joudutettiin selvitystilaan ja mistä euroalueen jatkuvasti ja pitkitetysti pitäisi selvitä. Tällä viittaan siis EU/euron sisäänrakennettuun kriisialttiuteen, kankeaan byrokratiaan, demokratiavajeeseen ja epäoptimaaliseen valuutta-alueeseen €-18.
Ostopäällikköindeksiä voi, jos ken haluaa, pitää ennustajaeukkojen horinana, mutta käytännössä sillä on ollut aika hyvä ennustearvo tulevasta kehityksestä – ei menneestä. :-). On syytä miettiä, miksi indeksi kiikkuu yhä ajoittain 50 alapuolella.
Toinen iso pointti on Saksa, joka suuren vaikutuksensa vuoksi vääristää euroalueen tilastokokonaisuuksia.
Ja kolmas asia on se, että kun tarkastele velkaantumisasteita ja -määriä, ei velkakriisiä ole vielä edes kunnolla alettu purkaa.
Suomessa taas on vieläkin tämä kummallinen ’ylioptimistinen suunnitteluvääristymä’ budjettien osalta. Harkitttu itsepetosko on edelleen maan tapa? Ja kansalaisille tiedottamisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Euroalueen PMI:n valossa näkymät ovat synkät ja vielä deflaatiotakin pukkaa. Ostopäälliköt tosin eivät ole lukeneet tätä Roger Wessmanin uskoa valavaa ja valoa tuovaa blogia.
http://www.reuters.com/article/2014/08/21/us-pmi-f…
Ilmoita asiaton viesti
Varsinaista velkakriisiä todellakin vasta rakennetaan. Nythän ne eurovaltion, jotka ovat tippuneet rahapoliittisessä mielessä Saksan kelkasta, joutuvat velkaantumaan rajusti. Tämä näkyy hyvin selkeästi suomenkin tapauksessa:
http://www.tradingeconomics.com/finland/government…
Seuraavat kriisin aiheet ovat:
1. Mitä tehdään työttömyydelle.
2. Mitä tehdään velalle, jota ei voi ikinä maksaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tervetuloa Puheenvuoroon. Olen blogejasi omalla saitillasi lukenut kun niitä olen LinkedIn:in kautta havainnut, muttä täällä katson blogeja lähes päivittäin. Toivottavasti jatkat täällä.
Olet aktiivinen kommentteihin vastaaja omassa blogissasi, sekin on tämän paikan suola että hyvää väittelyä syntyy jatkuvasti.
Saksan vaihtotaseen ylijäämä, järkyttävä 7% sen omasta bkt:sta vetää kuten kuvioisi sanoo, yksinään euroalueen vaihtotaseen kaksi prossaa plussalle. Ylijäämäinen vaihtotase tuppaa vahvistamaan valuuttaa, joten euron mielipuolinen deflaatiota ruokkiva vahvistumistrendi tuskin on nyt katkennut. Suomi, jolla on nyt vaihtotaseen vaje, kärsii erityisesti, sillä Ruotsin kruunu on jopa heikentynyt vaikka sillä on Saksan kokoinen ylijäämä. Sama olisi varmaankin mahdollista Suomellekin jos meillä olisi samanlainen rahapolitiikka.
Saksan koko, kilpailukyky ja vientivetoisuus aiheuttaa pysyvän kilpailuhaitan muille euromaille joiden pitäisi pystyä pitämään taloutensa sen vuoksi jatkuvassa sisäisessä devalvaatiossa. Moinen jatkuva sprinttijuoksu pitää maan samalla viivalla Saksan kanssa mutta tuntuu ainakin minusta lähes taloudelliselta turhalta rääkkäykseltä. Mutta kai se on ainoa keino jolla eurojärjestelmän maa voi saavuttaa positiivisen kasvun. Se on absurdia kun omaa kelluvaa valuuttaa käyttävä verrokkimaaryhmä karkaa joka vuosi pari prosentin kymmenystä karkuun. Se on kuin Suomi ja muut euromaat kilpailisivat yksivaihteisella pyörällä monivaihdepyöräilojöitä vastaan:
http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1677…
Talouden työkalumme, raha, ei siis ole yhtä hyvä kuin kilpailijoilla, jolloin joka vuosi myös työn tulos, talouden kasvu, jää heikommaksi. Työkalua ei voi edes parantaa, koska euro on mitä se on, valtioton valuutta, kultakannan moderni korvike.
Tässä hiukan analyysiä lontooksi:
”Germany’s current-account surplus – the largest in the eurozone – is not a new phenomenon. It has existed since the 1980s, falling only during reunification, when intensive construction investment in the former East Germany more than absorbed the country’s savings. The external surplus has grown especially rapidly since the early 2000s. Today, it remains close to its pre-crisis 2007 level, at 7.4% of GDP.”
https://www.project-syndicate.org/commentary/rober…
Uskon toki että joskus, ainakin pari kvartaalia, euromaat kasvavat taas, mutta kaukana trendikasvupotentiaalistaan ja varsinkin kelluvakurssisten kilpailijamaiden todellisesta kasvusta. Paras toivomme on että kilpailijavaluuttaiset maat kiristävät rahapolitiikkaansa ja Euromaat saavat pari vuottta hiihtää nollakoroilla kun muut nostavat. Mutta tuo skenaario ei ole euromaiden vallassa, eikä varsinkaan Suomen vallassa.
Management by (false) hope.
Ilmoita asiaton viesti
Mikään ei ole muuttunut euroalueen rakenteellisessa mädännäisyydessä; pysähtyneisyyden aiheuttaneessa neuvostoliittolaisen tasapäistävän, keskusjohtoisen ja yhteisvastuullisen talousmallin kloonauksessa.
Tähän sopii Saarikon blogi:
http://kimmosaarikko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1725…
Omani sopivuudesta olen jäävi sanomaan.
http://hami.puheenvuoro.uusisuomi.fi/170355-euroop…
http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt+se+sanottiin…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Sami kun kerroit, että minun kirjoitus oli julkaistu täällä. En tiennytkään että minulle oli perustettu puheenvuoro-blogi.
Lyhyesti Samin huoliin liittyen uskon, että euron myötä Saksankin talouden dynamiikka voi muuttua, ja euroa edeltävät vuodet eivät välttämättä enää kerro millä tavalla talous nyt toimii. Paljon riippuu EKP:n linjasta. Jos Draghin johtama EKP todellakin on valmis tekemään kaikkensa inflaatiotavoitteen saavuttamiseksi (ja tämä on vielä suuri jos) tämä pakottaa Saksankin talouden sopeutumaan eikä ainoastaan muiden toimimaan Saksan ehdoilla.
Bundesbank ei enää ole takaamassa Saksan alhaista inflaatiota. Päinvastoin Bundesbank on todennut, että saksalaisten on hyväksyttävä jokisikin kahden prosentin ylittävää inflaatiota tilanteessa jossa muualla euroalueella on deflaatiopaineita jotta euroalueen keskimääräinen inflaatio olisi tavoitteessa.
Joissain kommenteissa viitataan tämän kirjoituksen jälkeen julkaistuihin teollisuuden ostopäälliköiden indekseihin. Teollisuuden indeksi on yhä tasolla joka ennakoi hidasta kasvua, ja koko taloutta paremmin kuvaava kokonaisindeksi on lähellä viime vuosien huippulukemia. Tästä olen kirjoittanut enemmän tässä:
http://www.marketnoze.com/uutiset/ajankohtaista/eu…
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärrä. Eikö meidän TOIVO Euroopassa kertonut meille ajat sitten, että
” on saatu kuristusote markkinavoimista ” ?
Nyt varmaan tarvitaan Himasen uutta toivoa luovaa opusta. Menköön vaikka miljoona tällä kertaa.
Ilmoita asiaton viesti